Vapaaehtoistoiminta – Hyvinvoinnin tilat

Hyvinvoinnin tiloissa vapaaehtoistoiminta on luonteva osa tilojen toimintamallia. Hyvinvoinnin tilat tarvitsevat vapaaehtoisia. Hyvinvoinnin tilan alueellinen näkyvyys asukkaille ja alueen eri toimijoille vahvistuu vapaaehtoisten kautta. Vapaaehtoistoiminnan kautta osallisuus ja yhteisöllisyys alueella näyttäytyvät yhteisessä toiminnassa, sen suunnittelussa ja toteuttamisessa: Meidän asuinalueella tapahtuu ja on pöhinää!

Vapaaehtoistoiminnan merkitys yhteiskunnassamme on suuri ja lisääntyy jatkuvasti. Vapaaehtoisena toimiminen hyödyttää yhteiskunnan lisäksi vapaaehtoisia itseään, paikallisia yhteisöjä, vapaaehtoistoiminnan palveluiden käyttäjiä sekä julkisen ja yksityisen puolen organisaatioita. Vapaaehtoistyöstä voi saada myös uusia tietoja ja taitoja, jotka voivat tukea ihmisen työtä tai opiskeluja. (Raatikainen, Rahikka, Saarnio & Vepsä 2020,189). Halu kokoontua, tehdä yhdessä, toimia toisten kanssa ja tarjota konkreettista apua ovat meille monille tärkeitä arjen tukipilareita. Ei siis ole yllättävää, että 42 % suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. Tämä selvisi Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä (Rahkonen 2018).

Ihminen tekee vapaaehtoistyötä, koska hänellä on halu auttaa muita ja toimia itselle tärkeän asian puolesta. Vapaaehtoistoiminta antaa tekijälleen vähintään yhtä paljon kuin tekemisen kohteelle. Vapaaehtoisuuden yhtenä motivaationa onkin yleensä osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemus sekä omien taitojen ja sosiaalisten suhteiden lisääminen (Hirvonen & Puolitaival 2019,13).

"Niin, se on tosi iso juttu toi osallisuus Hyvinvoinnin tiloissa. Sulla on mahdollista itse päättää kuinka paljon haluat olla mukana, haluatko tulla tänne kahville, mennä nurkkaan lukemaan kirjaa ja vähän katsoa mitä muut tekee, vai tuutko tänne osallistumaan työpajaan vai ryhdytkö sä ihan vapaaehtoistoimintaan. Mikä se oma tarve, tai mikä se oma uskallus ja kokemus on ja sitä kautta löytää sen oman tarpeen, ehkä." (Annalan haastattelu)

Vapaaehtoistoiminnassa yksilö saa itse valita toiminnan kentän, joka kiinnostaa, jossa kokee voivansa toteuttaa itseään ja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin itselleen mielekkäällä tavalla. Näin vapaaehtoistoiminta on merkityksellisyyden kokemuksia laajemminkin myös monipuolinen itsereflektion, identiteetinmuodostuksen ja oppimisen kenttä. Vapaaehtoistoiminta perustuu yksilöstä lähtevään motivaatioon sekä vapaaseen tahtoon ja valintaan. Tämä yksilöllisyys linkittää vapaaehtoistoiminnan kiinnostavalla tavalla usein myös arvoihin ja maailmankatsomuksiin.

Toimintamuotoa tai toiminnan organisoijaa valitessaan ihminen kysyy itseltään keskeisiä kysymyksiä, esimerkiksi seuraavia:

Mikä minulle on tärkeää?
Mihin haluan vapaa-aikaani käyttää?
Millaisiin asioihin haluan vaikuttaa?
Minkälaista maailmaa haluan edistää, missä ja miten?

Tällöin liikutaan monesti yksilölle hyvin tärkeiden ja henkilökohtaisten asioiden parissa. Yksilön muiden tietojen ja taitojen ohella vapaaehtoistoiminta voikin olla vahvasti myös itsetuntemuksen kenttä, omasta itsestään oppimisen areena (Grönlund 2011; Grönlund ym. 2017; Hirvonen & Puolitaival 2019, 121).Metropolia oli mukana Hyvinvoinnin tiloja edeltävässä Osallistu Lapinlahden Lähteellä -hankkeessa (ESR 2015–2017). Tämän hankkeen aikana tarkastelimme hyvinvointia erilaisista näkökulmista. Kaksi Metropolian toimintaterapian opiskelijaa tutki opinnäytetyössään vapaaehtoisten kokemuksia toimintansa merkityksellisyydestä. Tulosten mukaan Lapinlahden Lähteen vapaaehtoistoiminnan koettiin lisäävän merkityksellisyyden kokemusta. Merkityksellisyyteen vapaaehtoistyössä vaikuttivat henkilökohtaisten taitojen, mielenkiinnon kohteiden ja työn haastavuuden tasapaino, mikä on pitkälti linjassa positiivisen psykologian teoreettisten käsitysten kanssa. (Blomqvist & Vilppula 2016.)

Lue lisää Osallistu Lapinlahden Lähteellä -hankkeesta

Merkityksellisyyttä edistäviksi tekijöiksi lukeutui Lapinlahden Lähteen vapaaehtoistoiminnassa seuraavat (Tawast, 2017, 81–82):

ihmissuhteet
kokemus yhteenkuuluvuudesta
vaikuttaminen mahdollisuus toiminnan sisältöön
omien mielenkiinnon kohteiden toteuttaminen
henkilökohtaisten taitojen käyttö sekä
kehittämisen mahdollisuus.

Näihin tekijöihin on hyvä panostaa, kun halutaan tukea vapaaehtoisten hyvinvointia.

"Kyllä varmaan se vapaaehtoistoiminta osallisuutta lisää ja se voi olla vapaaehtoistyön tavoitekin yksilölle, että mä pääsen osallistumaan itselle merkitsevään toimintaan." (Lapinjärven haastattelu.)

Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen

Mäkisen (2018, 59) mukaan palvelumuotoilu on puhuttanut jo jonkin aikaa yli sektorirajojen. Palvelumuotoilulla viitataan prosessiin, jossa kehitetään palveluiden laatua, saavutettavuutta ja merkityksellisyyttä yhdessä niiden asiakas- ja tuottajakunnan kanssa. Muotoilu tuo mukanaan mahdollisuuksia, joita ei vielä ole järjestö- ja yhdistysmaailmassa hyödynnetty niiden täyteen potentiaaliin. Palvelumuotoilun mahdollisuuksiesta löytyy myös monia uusia ideoita vapaaehtoistoiminnan kehittämiselle.

Vapaaehtoistoiminta ei kehity muusta maailmasta erillisenä. On siis väistämätöntä, että myös vapaaehtoistoiminnasta haetaan jatkossa entistä enemmän elämyksellisyyttä. Palvelumuotoilun avulla vapaaehtoistoimintakokemuksesta voi käsikirjoittaa sellaisen, että se tuottaa positiivisia tunteita toimintaa koordinoivalle järjestöedustajalle, vapaaehtoistoimijalle ja itse vapaaehtoistoiminnan kohteelle (Mäkinen 2018, 59–61).

Vapaaehtoistoiminnan juurtuminen, toiminnan ja toimijoiden oman paikan löytäminen uusissa tiloissa ja toiminnoissa on usein hyvinkin aikaa vievää. Seuraavat kysymykset ovat tärkeitä paitsi toiminnan alussa, myös toimintaa arvioitaessa ja kehitettäessä:

Miten toimitaan?
Kenen ehdoilla?
Minkälaisia rakenteita vapaaehtoistoiminta tarvitsee?
Kuka huolehtii vapaaehtoistoiminnasta ja toimijoista?
On myös hyvä kysyä, vastaavatko vapaaehtoisten odotukset ja työskentelytavat Hyvinvoinnin tilan tarpeisiin ja toimintaan?

Hyvinvoinnin tilojen osatoteutuksissa vapaaehtoistoiminta sai hyvinkin erilaisia painotuksia. Jossain osatoteutuksessa vapaaehtoistoiminnalla oli jo vankat ja vahvat juuret ja rakenteet. Toimintamalli muovautui vapaaehtoisten toiminnan ja intressien kautta. Toisaalla taas vapaaehtoistoiminta oli eri järjestöjen ja yhdistysten vastuulla ja vasta muovautumisvaiheessa. Uusia alueen toimijoita etsittiin tekemään yhteistyötä hyvinvoinnin tiloihin.

Vapaaehtoistoiminta ja vapaaehtoisena oleminen saatetiin nähdä myös haasteena hankkeessa.

"Kyllähän se liittyy se vapaaehtoistoiminta, mutta Meillä vapaaehtoistoiminta ei ole ihan ottanut tuulta siipiensä alle muuten kuin tietysti (Automies-palvelun) kautta. Jos nyt ajattelee Hyvinvoinnin tilan aloittamista, niin kyllä vapaaehtoistoiminta nyt kuulostaa oleelliselta osalta toiminnan juurtumista." (Lapinjärven haastattelu.)

"Ehkä se pääpaino ei ole siinä vapaaehtoisuudessa, vaan on ihan selkeesti nuorten työpaja -malli. Mutta poissulkematta vapaaehtoisuutta." (Seinäjoen haastattelu.)

Talkooperinne, vapaaehtoistoiminta ja pop-up-vapaaehtoistoiminta ovat näkyvä osa Hyvinvoinnin tilojen toimintaa. Stradiuksen (2018) mukaan tulevaisuuden vapaaehtoistoiminnassa rajapinnat yksityisen, julkisen, kolmannen ja neljännen sektorin välillä hämärtyvät. Pop up -toiminta on pop ja ihmisten itseorganisoituminen muuttaa monia perinteisiä toimintatapoja. Yhä suurempi osa tehdystä vapaaehtoistyötä on jo nyt lyhytaikaista, järjestöihin tai organisaatioihin sitoutumatonta tai pelkästään verkossa tapahtuvaa. (Stradius 2018, 9.)

"Tärkeää on kulttuuri jossa avoimia ideoille, kuullaan aidosti niitä. Ei vaan että ‘laita tonne idealaatikkoon sun ideas, me luetaan se ehkä puolen vuoden päästä’. Vaan että oikeesti ollaan herkillä siihen mitä ihmiset sanoo, tartutaan niihin, ja lähdetään miettimään että miten tätä voisi nyt viedä eteenpäin. Sillai on syntyny paljon juttuja”. (Annalan haastattelu.)

Vapaaehtoisuus on tuottavaa ja palkitsevaa. Vapaaehtoisuus voi olla valtava muutosvoima, jos sitä hyödynnetään sosiaaliseen muutokseen yhteisöissä. Se on keino rakentaa yhteisöä ja tuottaa kollektiivista sosiaalista hyvää. Vapaaehtoiset voivat mahdollistaa sen, että yhteisöt luovat, ylläpitävät ja muuttavat itseään yli erilaisten rajoitteiden. (Harju 2019, 25.)

"Me tarvitaan myöskin vapaaehtoisia vaikka mentoreiksi. Monimuotoisuus on rikkautta, ja mitä monimuotoisempi on ryhmä jonka kanssa toimii, niin siitä saa vertaistukea ja voi puhua jonkun muun kanssa." (Lapinjärven haastattelu.)

Yhdessä tekeminen ja löytäminen vahvistavat tekemisen meininkiä ja yhteisöllistä toimintakulttuuria. Yhteisen toiminnan kautta meille rakentuu elävämpiä yhteisöjä ja eloisampia arkiympäristöjä. Vapaaehtoistoiminta auttaa paikantamaan omaa roolia yhteisöissä. Oman merkityksellisyyden ja tarpeellisuuden kokemus vahvistuu. Erilaiset kohtaamiset ja yhteiset kokoontumiset tuovat iloa ja spontaaneja yhdessäolon jakamisen kokemuksia. Vapaaehtoistoiminnasta saa virtaa ja voimaa. Yhdessä toimiminen ja tekeminen, osallisuus omien intressien ja voimavarojen mukaan antaa merkityksellisyyden kokemuksia.