Yksilönä ryhmässä ja yhteisössä

Hyvinvoinnin tilat tarjoavat kävijöille toimintaa, jonka tarkoituksena on lisätä kävijöiden hyvinvointia ja voimaantumista. Kun toimintaa rakennetaan tyhjillään olevaan tilaan, luodaan sinne samalla yhteiset toiminnan periaatteet ja normit. Ne eivät kuitenkaan rakennu tyhjästä, vaan muodostuvat aina jossakin kulttuurisessa kontekstissa.

Hyvinvoinnin tilat -hanke lähti liikkeelle tyhjilleen jääneestä Lapinlahden vanhasta mielisairaalasta, josta rakennettiin Osallistu Lapinlahden Lähteellä -hankkeessa (ESR) vuosina 2015-2017 mielen hyvinvoinnin keskusta. Tuolloin heräsi ajatus muuallakin tyhjenevistä tiloista, joiden käyttöönotolla voitaisiin lisätä hyvinvointia muuallakin Suomessa. Hyvinvoinnin tilojen toimintaa ohjaavat periaatteet kumpusivat paitsi kunkin toimintaympäristön ihmisistä ja heidän tarpeistaan myös Lapinlahden Lähteellä kehitellystä hyvinvoivan yhteisön rakentamisen konseptista (Unkari-Virtanen & Honkanen-Korhonen 2017). Sen ydinajatuksena on huomioida yksilön, ryhmän ja yhteisön mahdollisesti keskenään erilaiset prosessit toimintaan osallistumisessa.

Kaikkien toimijoiden hyvinvointi vaikuttaa kokonaisuuteen ja päinvastoin. Yhteisö ei voi hyvin, jos sen yksilöt ja ryhmät eivät voi hyvin. Toisaalta ryhmä voi lisätä sen jäsenten hyvinvointia, ja joskus jo liittyminen ryhmään ja yhteiseen merkitykselliseen toimintaan on tutkimusten mukaan omiaan vahvistamaan kokemusta hyvinvoinnista (Hautala, Hämäläinen, Mäkelä & Rusi-Pyykönen 2011).

Vuorovaikutuksessa tapahtuvaa yhteensovittautumista muiden ihmisten kanssa on tarkasteltu sosiaalisena resonanssina, jota pidetään varhaislapsuudesta lähtien kehittyvänä inhimillisenä tarpeena (Stern 1985; Kykyri 2018). Varsinkin työelämän ulkopuolella olevilta saattaa puuttua ympäristö, jossa voisi sosiaalisen resonanssin myötä peilata ”toiseuteen” omaa olemistaan (Juuti & Salmi 2014, 97). Hyvän elämän tärkeä osa on tutkimusten mukaan myös empatia ja myötätunto, niiden saaminen, vastaanottaminen ja osoittaminen (Pessi, Martela & Paakkanen 2017), ja näihin tarvitaan toisia ihmisiä ympärille.

Hyvinvoinnin tilojen keskeinen toimintamuoto perustuu periaatteeseen, että mahdollistetaan osallistuminen yhteiseen toimintaan muiden kanssa yksilönä, erilaisin tarpein ja lähtökohdin. Tilojen toimijat kuvasivat haastatteluissa huomioitaan ja sitä, miten osoittivat tukea hyvin erilaisille yksilöiden tarpeille. Toimintaan saattoi osallistua henkilö, joka ohjattiin esimerkiksi työkokeiluun vailla kartoitusta henkilön osaamisesta ja mahdollisuuksista. Sopivaa tehtävää saatettiin joutua muuttamaan, kun toiminnan myötä tutustuttiin henkilön vahvuuksiin. Tai toimintaan saattoi liittyä henkilö, joka selvästi kuormittui ryhmässä mukana olemisesta, saattoi pysyä päiväkausia poissa mutta palasi aina uudestaan mukaan.

Yksilönä ryhmässä

Hyvinvoinnin tilaan, sen toimintaan ja tapahtumiin rakennettiin reittejä sekä osallistumiseen yksilönä että liittymiseen yhteisen kiinnostuksen kautta ryhmään. Erilaisista paikallisista tarpeista johtuen Hyvinvoinnin tilat saattavat olla hyvinkin erilaisia yhteisöllisiä ja sosiaalisia ympäristöjä. 

Seinäjoella nämä kaksi reittiä konkretisoituivat selvästi. Nuorten startti -toiminta oli ryhmämuotoista, ja Syty-kortti puolestaan tarjosi vailla opiskelupaikkaa oleville nuorille yksilöinä, oman kiinnostuksen mukaan, mahdollisuuden tutustua liikunta- tai kulttuuritarjontaan.

Lue lisää Nuorten startista
Seinäjoen kansalaisopiston kansalaiskampukselta.

Lue lisää Syty-kortista
Seinäjoen kansalaisopiston kansalaiskampukselta.

Lappeenrannan arjen olohuoneessa tarjottiin ryhmille toimintaa laajan yhteistyöverkoston kautta. Ryhmissä kokoonnuttiin esimerkiksi alueen kuntoutusyksiköissä kehittämään arjesta selviämisen taitoja tai jonkin yhdistyksen kautta tapaamaan samassa elämäntilanteessa olevia alueen asukkaita esimerkiksi äiti–lapsikerhossa.

Lapinjärveltä on oiva esimerkki yksilön ja yhteisön toiminnan kytköksestä: maton kutominen talkoovoimin yhteisen tilan pitkään käytävään. Maton kutomiseen jokainen saattoi osallistua omalla ajallaan haluamallaan tavalla. Jokainen työpanos oli tärkeä lopputuloksessa, kymmeniä metrejä pitkän käytävän räsymatossa.

Lapinjärvellä toimii hankkeen kanssa samoissa Koko kylän työhuone, joka tarjosi mahdollisuuden ryhmämuotoiseen vapaaehtoistoimintaan. Hankkeen toiminta kohdistuikin esimerkiksi vailla työtä olevien työelämävalmiuksen päivittämiseen, tai hankkeen osallistujien ideoihin, kuten polkupuyörien kunnostuspajaan, joissa kuntalaisille tarjottiin ilmaispalveluita osallistujien henkilökohtaisella osaamisella.

Lapinjärvellä hanke jakoi saman tilan Koko kylän työhuoneen kanssa.

Annalan huvilassa toiminnan ytimessä oli mahdollisuus yhteiseen toimintaan. Annalassa, samoin kuin kaikissa hankkeen osatoteutuksissa, rakennettiin ketterästi mahdollisuuksia liittyä erilaisista syistä mukaan toimintaan (Kuusela 2020, 30).

1. Osallistuminen yhteiseen toimintaan tukee tai rakentaa jotakin toiminnan kohteen ulkopuolista tavoitetta, kuten esimerkiksi omaa ja/tai muiden hyvinvointia. Esimerkiksi tulen sytyttäminen takkaan talvi-iltapäivän kahvilassa tuo viihtyisyyttä sekä tulen sytyttäjälle itselleen että kahvilan kävijöille.
2. Osallistuminen yhteiseen toimintaan antaa uusia ajatuksia, helpottaa näkemään ja kehittämään omaa toimintaa ja osaamista. Esimerkiksi huonekasvien tai puutarhapalstan hoitaminen kokeneen asiantuntijan opastuksella antaa vinkkejä saada omat kasvit kukoistamaan.3. 
3. Osallistuminen yhteiseen toimintaan voi olla sinällään sisällöltään merkityksetöntä, mutta tuottaa jotakin muuta konkreettista hyötyä. Positiivisen psykologian näkemys ei hylkää tällaisia välillisiä tavoitteita ja arvoja (Unkari-Virtanen ym. 2017). Tästä on osoituksena joidenkin harjoittelijoiden jääminen mukaan vapaaehtoistoimintaan, kun he harjoittelunsa aikana oivalsivat toiminnan tuottamat syvemmät arvot.

Joka torstai kello 15.30 opetellaan kutoo sukkaa tai tehdään jotakin, laitetaan lappuja yhteen, tai voi tulla tekemään jotain omaa juttua. Tavallaan tällainen oikein perinteinen käsityökerho – mikäs sen ihanampaa?

Yhteisö hyvinvoinnin tukena

Hyvinvoinnin tila on turvallinen ja kannatteleva yhteisö, se noudattaa hyvinvointia tukevia yhteisen toiminnan periaatteita ja tuottaa pysyvyyttä. Yksilöt saattavat liittyä mukaan yhteisön tarjoamaan toimintaan omista lähtökohdistaan, omalla tavallaan ja aikaperspektiivillään luottaen yhteisiin periaatteisiin ja toiminnan jatkumiseen.

Yhteisön toimintakulttuurissa voi hyvinvointia tarkastella monesta eri näkökulmasta. Hyvinvoinnin tiloissa jatkettiin Lapinlahden lähteellä -hankkeessa hyvinvoinnin tarkastelunäkökulmiksi nostettuja ydinsisältöjä. Näitä ovat seuraavat:

• kohtaaminen ja vuorovaikutus
• positiivisen psykologian tausta-ajattelu
• merkityksellinen ja arvokas toiminta (Unkari-Virtanen & Honkanen-Korhonen 2017).

Kohtaaminen ja vuorovaikutus nousivat keskeisenä esiin hankkeen työntekijöiden haastatteluissa. Toiminnassa kiinnitettiin monin tavoin huomiota kävijöiden kohtaamisen ja vuorovaikutuksen laatuun, ja kokemukset olivat valtaosin positiivisia ja onnistuneita. Keinot olivat yksinkertaisia: tervehdittiin, hymyiltiin, kysyttiin kuulumisia, mutta jätettiin myös rauhaan ja tarkkailemaan, jos tulija niin tuntui toivovan.

Tausta-ajatteluna positiivinen psykologia antoi raamit toiminnan yhteisten periaatteiden muotoilulle yhdessä osallistujien kanssa. Sen perusajattelua ja tutkimusperustaa avattiin halukkaille osallistujille esimerkiksi Hyvinvoinnin vahvistaja -koulutuksissa. Positiivisen psykologian tausta-ajattelu näkyi osatoteutuksissa myös osallistujien vahvuuksien arvostamisena hyvinvoinnin lisääjinä (Seligman 2011) ja sisäisen motivaation rakentajina (Deci & Ryan 2000) sekä ”hyvän tekemisen” arvon tunnistamisena ja mahdollistamisena (Martela 2017).

Merkityksellinen ja arvokas toiminta muodosti rungon osatoteutuksien palvelupoluille. Kaikissa Hyvinvoinnin tiloissa mietittiin tarkkaan mitä toimintaa tilan kävijöille tarjotaan, miten se organisoidaan ja toimintaa kehitetään yhdessä osallistujien kanssa. Esimerkiksi Sun vuoro -työkalu on esimerkki yhteisestä kehittämistyöstä, jota hankkeessa tehtiin.Mutta yhteisön lisäksi myös ympäristön tulisi olla hyvinvointia lisäävä ja terveellinen. Tämän haasteen edessä vanhojen, usein huonokuntoisten tilojen käyttöönotto on usein. Koronaviruksen aikana keskusteluun ovat nousseet fyysisten tilojen lisäksi digitaaliset tilat, niiden saavutettavuus ja turvallisuus. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata uutta kehittämistyötä, jossa etsitään keinoja toteuttaa Hyvinvoinnin tilat -hankkeessa löydetyt arvokkaat yksilön, ryhmän ja yhteisön toiminnan periaatteet kohtaamisia säätelevien, mahdollisesti vaihtelevien rajoitusten puitteissa.