Kompastuskivet, jännitteet ja resilienssi

Hyvinvoinnin tilan idea on yksinkertainen: luoda hyvinvointia lisäävää, kaikille avointa ja saavutettavaa toimintaa tyhjilleen jääneeseen tilaan. Vaikka ajatus on varmasti monen mielestä kannatettava ja arvokas, on sen toteuttamisessa monta mutkaa ja kompastuskiveä.  Olosuhteet, joissa toimintaa toteutetaan, saattavat tuottaa toimintaan ja toimijoille jännitteitä ja paradokseja. Hyvän tekeminen vaatiikin tuekseen taitoa, ketteryyttä ja sinnikkyyttä selvitä monenlaisista hankaluuksista ja vastoinkäymisistä. 

Positiivinen psykologia valittiin Hyvinvoinnin tilat -hankkeen teoriapohjaksi. Tämä teoriapohja ei tarkoita sitä, ettei hankkeessa tulisi ihan yhtä lailla ongelmia kuin missä tahansa muussakin hankkeessa. Positiivisessa psykologiassa ei haluta kieltää kompastuskivien tai huolien olemassaoloa, mutta siinä ollaan kiinnostuneita kääntämään katse vaikeuksista selviytymiseen – siihen, mikä toimii tai saadaan toimimaan.

Tässä artikkelissa tarkastelemme tätä vaikeuksista selviytymisen taitoa resilienssin näkökulmasta. Tuomme tarkasteluun Hyvinvoinnin tilojen toiminnan ja tuen ulottuvuudet – yksilön, ryhmän ja yhteisön resilienssin.  

Resilienssi

Resilienssistä on erilaisia määritelmiä ja sitä mitataan hyvin eri tavoin (Friberg 2020). Suomen mieli ry (2020) määrittelee resilienssin selviytymiseksi vastoinkäymisistä ja psyykkiseksi palautumiskyvyksi. Sitä voidaan ajatella olevan jollain yksilöllä tai yhteisöllä enemmän kuin toisilla, jolloin heillä vastoinkäymisistä palautuminen on ehkäpä nopeampaa. 

Resilienteillä jopa oppiminen sekä voimaistuminen mahdollistuvat: vaikeudet vahvistavat. Resilienssi on muovautuva ominaisuus (Friberg 2020; Suomen mieli ry 2020), jota sopivat haasteet vain vahvistavat kuin rokote ihmisen vastustuskykyä. Liiallinen kompastelu puolestaan ei enää tue sopeutumista: olosuhteiden haasteet voivat ylittää yksilön, tiimin tai organisaation sopeutumiskyvyn. 

Kompasteleva voi oppia ketterämmäksi harjoitellessaan varmaa etenemistä haastavassa maastossa. Reivich ja Shatté (2002) luettelevat seitsemän keskeistä resilienssin tekijää, joita voitaisiin kutakin tarkastella myös tämän hankkeen kompastuskivien sekä haasteista selviytymisen näkökulmasta:

1. faktojen erottaminen omista ajatuksista ja tulkinnoista
2. ajatusansojen välttäminen
3. tiedostamattomien uskomusten huomiointi
4. oikeiden mittasuhteiden hahmottaminen
5. rauhoittuminen ja keskittyminen
6. hedelmättömien ajatus- ja toimintamallien vaihtaminen sopeutuvampiin.

Yksilön resilienssitaidot

Yksilön resilienssi muovautuu koko elämän ajan. Yksilön resilienssiin vaikuttavat mm. kasvatukselliset tekijät, kiintymyssuhde, biologiset ominaisuudet, kuten stressiherkkyys, ja kaikkiaan moninainen joukko ongelmien seurauksilta suojaavia ns. suoja- sekä niiden todennäköisyyttä lisääviä ns. riskitekijöitä (Benard 2004; Rutter 2000; Friberg 2020). 

Yksilötasolla on luotu myös resilienssimittareita, joiden avulla voidaan arvioida sopeutusmiskykyä ja suunnitella, miten resilienssiä kannattaisi vahvistaa. Mm. Reivich ja Shattén (2002) resilienssimittarissa huomioidaan yksilön kykyä säädellä tunteitaan, analysoida ongelmien syitä ja hakea tarvittaessa apua, impulssikontrollia (itsesäätelykykyä), optimismia, empatiakykyä sekä pystyvyyskäsitystä. Näitä kaikkia voi selviytymiskeinoja vahvistavina tekijöinä kehittää, mutta se kannattaisi toki tehdä ennen yllättäviä ongelmatilanteita – hankkeessa esimerkiksi heti hankkeen aluksi. 

Tässä hankkeessa näiden taitojen harjoittelua tuettiin Hyvinvoinnin vahvistaja -koulutuksilla, joista vastasi Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvointitiimi. Koulutuksissa tarjottiin neljän eri Hyvinvoinnin tilan tiimeille räätälöidysti välineitä mm. hyvään vuorovaikutukseen, elpymiseen ja keskittymiseen sekä henkilökohtaisen resilienssin kehittämiseen ajatus- ja tunnesäätelytaitojen “huollolla”. Lisäksi hankkeessa kehitettiin positiivisen psykologian mallin mukainen työnohjauksellisen tuen malli, jota sovellettiin yhdessä osatoteutuksessa.

Tutustu Hyvinvoinnin vahvistaja -koulutukseen ja vahvista omaa resilienssiäsi.
Hyvinvointi & toiminta / Työkalut / Hyvinvoinnin vahvistaja

Ryhmän resilienssin tukeminen

Tyhjään tilaan rakentuva toiminta muotoutui Hyvinvoinnin tiloissa jatkuvassa ajatusten, ideoiden, tarpeiden, arvojen ja näkökulmien vuorovaikutuksessa. Paikallisissa osatoteutuksissa tiimit muotoilivat toimintaansa keskustellen keskenään, osallistujiensa kanssa ja omissa paikallisissa verkostoissaan. Hankkeen toimijoiden tapaamisissa eri osatoteutukset pohtivat yhdistäviä arvoja ja toiminnan periaatteita, konkretisoivat hankkeen tavoitteita sekä jakoivat toiminnan käytänteitä ja vastaan tulleisiin ongelmiin pohdittiin yhdessä ratkaisuja. 

Tutustu ryhmän vuorovaikutusta tukeviin harjoitteisiin Hyvinvoinnin tilojen Virityskorteissa.
Hyvinvointi & toiminta / Työkalut / Virityskortit

Tiimin resilienssiä tukevat tutkimusten mukaan sen ongelmanratkaisukyky, joustavuus ja optimismi (Reivich & Shatté 2002; Suomen mieli ry 2020). Hyvä vuorovaikutus tiimissä luo vahvan perustan, joka kantaa mahdollisissa haasteissakin. Hyvän vuorovaikutuksen perustan varmistamiseksi jokainen Hyvinvoinnin tilojen verkoston tapaaminen aloitettiin yhteisellä virityshetkellä. Näiden ohella tarjottiin tarpeen mukaan jopa sovittelua tilanteisiin, jotka söivät hanketyöntekijöiden voimia ja tulehduttivat välejä.

Analysoitaessa hanketoimijoiden haastatteluita ja hankkeen eri vaiheessa koottua havaintoaineistoa nousi edellä mainittujen selviytymiskeinojen rinnalle kysymys myötätunnosta ja luottamuksesta sekä niiden kannattelusta toimijoiden hyvinvoinnin lisääjinä. 

Myötätuntoa voi tietoisesti rakentaa sekä yksin että ryhmässä.
hyvinvoinnintilat.fi/hyvinvoinninreseptit/myotatunnonkasvattaminen 

Yhteisön ja organisaation resilienssi

Yhteisöjen ja organisaatioiden muutosjoustavuus rakentuu vuorovaikutukselle ja luottamukselle. Ne luovat perustan yhteisön kyvylle ratkaista ongelmia ja sopeutua muutoksiin. 

Yhteinen ymmärrys toiminnan arvoista ja tavoitteista oli Hyvinvoinnin tilojen yhteistyön kivijalka. Yhteistyö aloitettiin pohtimalla, miten hyvinvointia tuottavan toiminnan rakenteet voivat toteutua eri tiloissa ja koko verkoston toiminnassa.
lapinlahdenlahteella.metropolia.fi/sivu-1/

Hyvä yhteistyön pohja auttoi myös kevään 2020 yhtäkkisessä siirtymässä etätyöskentelyyn. COVID-19-rajoitusten vuoksi yhteisistä asioista sopiminen ja mm. palvelumallien viimeistely toteutettiin sujuvasti etävälinein Metropolian hyvinvointitiimin fasilitoimana. 

Hankkeen kuluessa kohdattiin kuitenkin myös ongelmia ja tilanteita, joissa yhteisön muutosjoustavuutta haastettiin. Hankehallinto todettiin syksyllä 2019 tehdyssä arvioinnissa lähes yksimielisesti liian kuormittavaksi. Ratkaisuksi löydettiin uuden projektipäällikön palkkaaminen hankkeessa muualta säästyneillä resursseilla. 

Organisaation resilienssitaidoissa nähdään keskeiseksi se, että muutostilanteessa yhteinen puhe ja vuorovaikutus muuttuvat ja rakentavat uutta toimintaa sekä toimintakulttuuria (Nieminen ym. 2017, 38). Yhteisöissä puheenaiheet ja niiden muutos ovat hyvin konkreettisia, niin tässäkin tapauksessa. Uuden projektipäällikön puheenjohtajuuden myötä varattiin hanketoimijoiden kuukausittaisissa tapaamisissa säännöllisesti aikaa hankkeen budjetin ja hallinnoinnin yhteiseen käsittelyyn. 

Vastasiko muutos tämän yhteisön tarpeita? Oppiva yhteisö pohtii ja arvioi yhdessä vuorovaikutuskulttuuriaan, törmäyttää erilaisia näkemyksiä ja viihtyy asioiden monitulkintaisuuden äärellä. Hankkeissa tätä arviointityötä tehdään säännöllisesti arviointiverstaissa. Tätä kirjoitettaessa viimeinen arviointiverstas on vasta edessäpäin. Tämän hankeyhteisön resilienssin tutkimusmatka päättyy vasta syksyn lehtien pudottua.

Jännitteet ja kompastuskivet selviytymistaitojen esiin kutsujina

Missä tilanteissa hankkeessa sitten tarvittiin resilienssitaitoja ja niiden kannattelua? Tarkastelemme näitä tilanteita kompastuskivinä ja jännitteinä.

Kompastuskivet – sanakirjan mukaan (mahdollisiin) virheratkaisuihin johtavat seikat, joihin jokin tai joku kompastuu – avaavat näkökulman henkilökohtaisissa kokemuksissa vastaan tulleisiin haasteisiin. Hanketoimijoiden haastatteluissa nousi esiin mainintoja tällaisista henkilökohtaisista kokemuksista:

• eri syistä johtuvia esteitä omien työtehtävien toteuttamisessa
• tavoitteiden saavuttamisen esteitä esimerkiksi väärin mitoitettujen osallistujalukujen kohdalla
• hankaluutta saada vapaaehtoisia mukaan hankkeeseen
• harvalta tuntuva verkoston tapaamissykli 
• ajoittainen turhautuminen keskusteluiden sisältöihin verkoston tapaamisissa.

Hankkeessa huomattiin myös hankkeen työkokeilijoiden tai vapaaehtoistoimijoiden kohtaamia kompastuskiviä. Näitä olivat

• ajoittainen kuormittuminen annetuista työtehtävistä
• tehtävän ja tekijän yhteensopimattomuus
• hankkeen osallistujalomakkeiden täyttäminen.

Kompastuskivistä voi selvitä yksilön henkilökohtaisilla resilienssitaidoilla, joita hankkeessa tuettiin yllä kuvatuilla tavoilla. Jännitteiden tarkastelussa huomio sen sijaan kiinnittyy yksilöä laajempaan kuvaan, kuten yhteisön toimintaan, organisoitumiseen ja toiminnan rakenteisiin. Jännitteillä tarkoitetaankin organisaatioiden näkökulmasta ”erilaisten asiantilojen, niihin liittyvien arvojen, tavoitteiden, rakenteiden, toiveiden ja toimintamallien yhteen sovittamattomuutta ja ristiriitaisuutta organisaation toiminnassa” (Nieminen ym. 2017, 45). Jännitteet heijastuvat yksilöiden toimintaan. Jännitteiden ratkaisemisessa tarvitaan sekä yksilön että yhteisön muutosjoustavuutta – periaatteessa aivan samoja Reivichin ja Shattén (2002) kuvaamia ja aiemmin lueteltuja selviytymistaitoja, mutta yhteisön taitoina, yhdessä tilanteita havainnoiden ja pohtien.

Hankkeen haastatteluissa ja käytännön toiminnassa todettuja jännitteitä voi kiteyttää seuraaviin:

1. Hyvän tekemisen ja kilpailun välinen jännite. Vaikka kaikki hankkeen kokeilut toteutettiin tyhjilleen jääneissä tiloissa, saattoi alueella olla suorastaan kilpailua esimerkiksi vapaaehtoistyöhön osallistujista. Lisäksi saattoi ilmetä valtaongelmia, jos samassa tilassa toteutettiin samantapaista toimintaa toisen toimijan tai taustaorganisaation taholta. Ongelmat saattoivat konkretisoitua myös esimerkiksi viestinnässä: miten suhteuttaa hankkeen viestintä taustaorganisaatioiden viestintään?
2. Yhteiskehittelyn ja johtamisen välinen jännite. Vaikka hankkeessa luodaan yhteiskehittämisen menetelmillä uusia tapoja toteuttaa arvokkaita ideaaleja, vaatii hankkeen byrokratia aikaa vievää toimistotyötä ja hallinnollisten prosessien jatkuvaa ylläpitämistä niin rahoittajan, hankekumppaneiden kuin taustaorganisaation suuntaan. Tekijälleen merkityksellinen hanketyö saattaa edellyttää itseohjautuvuutta ja aloitteellisuutta myös sellaisissa asioissa, jotka kunta- tai järjestöympäristöissä on perinteisesti mielletty johtamisen tai viestinnän asioiksi.  Yksi esimerkki on hankkeen yhteistyön organisoituminen.
3. Vapaan osallistumisen ja osallistujatietojen keräämisen välinen jännite. Hankkeessa rakennetaan toimintaa, joka mahdollistaa myös hyvin väljän – suorastaan aran – mukaantulon toimintaan. Tilanteessa, jossa osallistuja vasta tutustuu toimintaan, on hyvinkin henkilökohtaisten rahoittajan edellyttämien osallistujatietojen kyseleminen ristiiriitaista ja muulloinkin vastoin vapaan kansalaistoiminnan ideaalia. Lisäksi kaavakkeissa ei ole tunnistettu esimerkiksi muunsukupuolisuutta. Jos hankkeen lomakkeita ei täytetä, menetetään osallistujatieto, vaikka luvatun osallistujamäärän tavoittaminen on eräs rahoittajan keräämä, hankkeen onnistumista kuvaava tunnusluku.
4. Hyvinvointia tuottavan toiminnan ja tilan esteettömyyden tai terveellisyyden välinen jännite. Tiloja saattaa jäädä tyhjilleen siksi, että niiden kunnostaminen esteettömiksi, lämpimiksi tai sisäilmaltaan terveiksi ja turvallisiksi on kallista eikä rahoitusta ole löytynyt. Pahimmassa tapauksessa hankkeen toimijat tai osallistujat saattavat saada oireita ja sairastua huonosta sisäilmasta Hyvinvoinnin tilassa.
5. Avoimen toiminnan ja käytössä olevien resurssien välinen jännite.
   Hankkeen resursseja ovat tilojen lisäksi henkilöstö, (työ)aika ja osaaminen. Aloitteille avointen tapahtumien ja osallistujien toiveiden mukaan muovautuvan toiminnan organisoiminen vaatii joskus enemmän näitä resursseja kuin osaavien toimijoiden itse toteuttama. Hankkeen päättyessä toiminnan jatkon kynnyskysymyksinä olivat henkilöresurssit sekä esimerkiksi tilojen kunnostamisen vaatimat resurssit.

Resilienssi uuden avaajana

Loimme tässä artikkelissa resilienssin (Benard 2004; Reivich & Shatte 2002; Rutter 2000) käsitteen avulla katsauksen Hyvinvoinnin tilojen hankkeen ongelmien jälkeiseen kasvuun. Muutosjoustavuuden turvin voidaan myös luoda uusia hienoja toimintamalleja ongelmien aiheuttaman pakon edessä. Näin kävi esimerkiksi kevään 2020 koronakriisin sulkiessa Hyvinvoinnin tilojen ovet, kuten Laura Kivimäki (2020) ja Outi Norberg (2020) kuvaavat blogikirjoituksissaan.

Koronan aikaan järjestettiin Annalan Hyvinvoinnin tilan organisoimana ja kaikkien Hyvinvoinnin tilojen sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyönä Suomen suurin etäpäivä 8.5.2020, jonka tallenteisiin voi edelleenkin tutustua. Tapahtuma tavoitti kaikkiaan 64:llä erilaisella hyvinvointiin liittyvällä etäsisällöllä n. 5 500 yksittäistä kävijää. Sivusto sai yhteensä 11 300 näyttöä.

Lähteet

Benard, B.2004. Resiliency: What we have learned. San Francisco: WestEd.

Friberg, L. 2020. Resilienssi kuormittavissa tilanteissa. Julkaisematon luento Hogrefen Kriisiwebinaarisarjassa 29.4.2020.

Kivimäki, L. 2020. Hyvinvoinnin tilat on-line. Metropolia Ammattikorkeakoulu: Hyvinvoinnin muodonmuutos -blogi. 

Nieminen, M., Taja, H., Heikkilä, J.-P., Airola, M. Viitanen, K. & Tuovinen, J. 2017. Muutosjoustavuus. Organisaation resilienssin tukeminen. Espoo: teknologian tutkimuskeskus. 

Norberg, O. 2020. Puutarhaneuvontaa ja makaronivuokaa netissä – Perinnetalkoot siirtyi virtuaaliaikaan. Metropolia Ammattikorkeakoulu: Hyvinvoinnin muodonmuutos -blogi. 

Reivich, K. & Shatté, A. 2002. The Resilience Factor: 7 Keys to Finding Your Inner Strength and Overcoming Life's Hurdles. New York: Broadway books. 

Rutter, M. 2000. Resilience reconsidered: Conceptual considerations, empirical findings, and policy implications. Teoksessa J. Shonkoff & S. Meisels (toim.) 2000. Handbook of early childhood intervention. New York: Cambridge University Press, 651–682.

Suomen Mieli ry 2020. Mitä on resilienssi? 

Suomen suurin etäpäivä 8.5.2020. Eeva Tawastin luennot positiivisesta psykologiasta, resilienssistä ja mindfulnessistä.