Hyvinvointivaikutukset

Käsittelen tässä artikkelissa Hyvinvoinnin tilat -hankkeen hyvinvointivaikutuksia. Erityisesti tarkastelen hankkeen osallistujien sekä muiden kehitystyöhön osallistuneiden subjektiivisen hyvinvoinnin kokemuksen vahvistumista heidän omien vastaustensa pohjalta sekä hyvinvoinnin tutkimustiedon perusteella (mm. Lyubomirsky 2008; Diener 2000). Kehitystyöhön osallistuivat esimerkiksi Hyvinvoinnin tilojen kävijät, hankehenkilöstö ja yhteistyökumppanit, mutta osin myös kuka tahansa, joka huomasi hankkeen ja halusi kertoa siihen liittyvän näkemyksensä.

Aineiston kokoaminen

Hyvinvoinnin tilat -hanke sai nimensä tavoitteestaan lisätä hankkeeseen eri rooleissa osallistuvien hyvinvointia. Tätä tavoiteltiin neljän eri paikkakunnan Hyvinvoinnin tilassa. Hankkeen hyvinvointivaikutuksista koottiin aineistoja eri tavoilla:

1. kartta- ja kuvapohjaiset verkkokyselyt
2. hankehenkilöstön nauhoitetut haastattelut
3. Kykyviisari
4. muut tavat: vapaamuotoisemman palautteen kerääminen osallistujilta ja tapahtumista; osallistujamäärien ja tunnelmien havainnointi; vastuuhenkilöiden havainnot osallistujien etenemisestä; toiminnan kehittymisen dokumentointi esim. valokuvin ja hankeblogin avulla.

Tässä artikkelissa on hyödynnetty lähinnä verkkokyselyjen ja haastattelujen aineistoja.

Verkkokyselyillä koottiin tietoa tilojen ja toiminnan kehittämiseen. Lisäksi niillä selvitettiin toimintaan osallistuneiden kokemuksia sekä vastaajien subjektiivisen hyvinvoinnin kokemusta. Jokaisen paikkakunnan Hyvinvoinnin tilan tiimit saivat itse vaikuttaa oman kehittämiskohteensa verkkokyselyyn, jolloin niistä tuli kaikista erilaisia. Hyvinvoinnin tilojen verkkokyselyitä laadittiin hankkeen aikana yhteensä kahdeksan.

Yhdessä hankkeen verkkokyselyistä vastaajan oli mahdollista kertoa hyvinvoinnilleen keskeisistä ympäristöistä merkitsemällä niitä Hyvinvoinnin tilaan, sen lähialueelle tai Suomen kartalle. Kartalle sai lisättyä haluamiinsa kohtiin kommentteja, valokuvia, tarinoita tai kulkureittejä omalle hyvälle mielelle tärkeistä paikoista. 

Toiminnan hyvinvointivaikutuksista saatiin paljon tietoa hankehenkilöstön nauhoitetuista haastatteluista. Alla on esimerkkejä kysymyksistä, joilla saatiin esiin nimenomaan hyvinvointiin liittyviä näkökulmia:

• Mikä on hankkeen ja teidän Hyvinvoinnin tilanne visio/missio?
• Antakaa esimerkit, miten Hyvinvoinnin tilassa on tarjottu reittejä osallistujille aktiivisempaan arkeen ja osallistumiseen.
• Kertokaa kolme parasta toimintamuotoa tai huippuhetkeä Hyvinvoinnin tilanne toiminnasta.
• Onko toiminnallanne saavutettu toivottua hyvinvointivaikutusta?

Hyvinvoinnin kokemus voi yhdenkin henkilön kohdalla vaihdella ajan kuluessa. Tämän lisäksi koettua hyvinvointia voi olla eri ulottuvuuksilla samanaikaisesti samalla henkilöllä sekä vähän että paljon. Joku voi esimerkiksi tuntea työttömäksi jäämisen vuoksi itsensä osattomaksi, mutta hyvien ystävien vuoksi kokea silti olonsa onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Siksi hyvinvointivaikutusten ja osallisuuden vahvistumisen arvioinnissa käytettiin mainittujen verkkokyselyiden sekä haastatteluiden lisäksi laajalla kirjolla muita menetelmiä, kuten vapaamuotoisemman palautteen keräämistä osallistujilta, osallistujamäärien ja tunnelmien huomioimista tiloissa järjestetyistä tapahtumista, vastuuhenkilöiden tekemiä havaintoja osallistujien edistymisestä sekä hankkeessa käytettäväksi suositeltuja ”mittareita”, kuten Kykyviisaria. Kykyviisari antaa parhaimmillaan vuorovaikutteisessa keskustelutilanteessa paljon tärkeää pohdittavaa osallistujan toimintakyvystä ja hyvinvoinnista. 

Hyvinvoinnin kokemukset ja niiden arviointi

Hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemusta voi lisätä kaikille avoin Hyvinvoinnin tila, jonka toimintaan saa osallistua suunnitteluvaiheesta toteutukseen. Mikä tällöin siis lisää hyvinvointia? Emme tässä hankkeessa usko, että pelkkä tila sinällään riittäisi, vaan tarvitaan myös paljon muuta. Hyvinvointia tuottaviin tilanteisiin tarvitaan ainakin ihmisiä huomaamaan tyhjentyvien tilojen potentiaali, suunnittelemaan tiloihin merkityksellistä toimintaa sekä toteuttamaan sitä innostuneesti ja sitoutuneesti. He voivat olla esimerkiksi palkattua henkilöstöä, tuetusti työllistettyjä osallistuja tai aktiivisia vapaaehtoisia.

Tulisi olla motiivi, vähintään yksi innostunut tyyppi, höyryveturi, koska sitten se ihminen alkaa tehdä töitä sen eteen…

(Seinäjoen haastattelu)

Joskus Hyvinvoinnin tila on huomattu tässä hankkeessa mielentilaksi, joka ei sinällään vaadi tiettyä tilaa, vaan enemmänkin osallistumisen mahdollisuuksia. Tässä hankkeessa ei ole haluttu määritellä hyvinvointia ulkopuolelta, vaan on tietoisesti pyritty vahvistamaan osallisuuden kokemusta erityisesti niillä hankkeen osallistujilla, jotka muuten olisivat kenties ulkopuolisen, ”tarkkailtavan ja autettavan” roolissa (THL 2020). Annoimme heidän itsensä määritellä, miten paljon hyvinvointia he kokevat ja mikä tämän kokemuksen selittää. 

Joissain verkkokyselyissä pyydettiin vastaajia arvioimaan, mitkä tekijät heidän hyvinvointiinsa myönteisimmin vaikuttavat. Esimerkiksi Lappeenrannan Hyvinvoinnin tilan, Sammonlahti Sopen, verkkokyselyssä kartoitettiin hyvinvoinnin kokemuksen ”koostumusta”. Vastaaja sai valita yhdeksästä vaihtoehdosta asiat, jotka ainakin ovat tärkeitä hänen hyvinvoinnilleen, kuten kodin rauha tai elvyttävä luonto. Tämän lisäksi avoimessa kentässä sai kertoa omin sanoin muista hyvinvoinnilleen oleellisista tekijöistä.

Muutosta subjektiivisessa eli koetussa omassa hyvinvoinnissa pyydettiin arvioimaan esimerkiksi yksinkertaisella monivalinnalla, vaikkapa kysymällä, onko toimintaan osallistuminen kohentanut osallistujan omasta mielestä hänen (työ)hyvinvointiaan (kyllä/ei/en osaa sanoa).

Hyvinvoinnin tilojen tapahtumien merkityksellisyydestä hyvinvoinnille saivat tapahtumiin osallistujat kertoa Helsingin Hyvinvoinnin tilan Annalan huvilan verkkokyselyssä vapaasti. He raportoivat, mihin tapahtumaan osallistuivat ja mitkä asiat osallistuessaan kokivat hyvinvoinnilleen oleelliseksi. Seinäjoen Hyvinvoinnin tilassa Tammikampuksella (ensin Kansalaiskampus) toiminta kohdistettiin erityisesti nuorille osallistujille. Nuorten Startti -verkkokyselyn vastausten perusteella he eivät yleensä tulleet kurssimuotoiseen vertaisryhmätoimintaan oma-aloitteisesti kurssilaisiksi, vaan pääosin kuntouttavan työtoiminnan sopimuksella (TYP:n ”toimenpiteenä”). Silti toiminnan toteutuminen klo 10–14 kahdesti viikossa koettiin pääosin sopivana ja toiminnan arvioinneissa heijastuu pääosin tyytyväisten osallistujien ääni. Subjektiivisen hyvinvoinnin arviointi tehtiin Seinäjoella liukukytkimen avulla sekä verkkokyselyn aluksi että lopuksi.

Tilaa hyvinvoinnille?

Hyvinvoinnin tilojen verkoston rakentelun tueksi tehdyssä verkkokyselyssä selvitettiin Suomesta löytyviä tyhjentyviä tiloja sekä niiden potentiaalista käyttöä avoimelle hyvinvointitoiminnalle. Vastaaja sai “ilmiantaa” Suomen kartalle kiinnostavia tiloja ja kertoa niistä.

Alla on poimintoja sanallisista vastauksista, joilla on perusteltu, miksi vastaajan ehdottama tila soveltuisi kaikille avoimen hyvinvointia tukevan toiminnan puitteiksi:

Jotkut vastaajat näkivät ehdottamissaan tiloissa heti hyödynnettävää potentiaalia erilaisille toiminnoille, kuten entisöinnille, puutarha- ja kokkauskursseille sekä taide- ja joogatapahtumille. Joissain tiloissa aistittiin hyvinvointia tukevaa henkeä, kuten “taidetta ja luonnon mystiikkaa”. Moni mainitsi kuitenkin, että tilaa ja sen aluetta pitäisi kehittää houkuttelevammaksi tai että paikka on nykyisellään kolkko ja “etsii identiteettiään”. Osalla vastaajista oli visio myös keskeisistä tilojen käyttäjistä: kerrottiin tilojen sopivan vaikkapa lasten leiritoiminnalle tai laajemmin kaikille alueen asukkaille ja järjestöille. Eräs paikka oli houkutellut nimenomaan nuoria talonvaltaajia, ja siinä nähtiin siten potentiaalia nuorille suunnattuun toimintaan.

Joitain vastauksia sopivien tilojen verkkokyselyssä tuli myös liittyen paikkoihin, jotka eivät varsinaisesti ole tyhjillään ja ilman käyttöä:

Oodiin voisi siirtää mainiosti Hyvinvointiklubi-toimintaa ja monistaa toimintamalleja Lappeenrannan hyvinvointikioski-toiminnasta.

(Vastaus verkkokyselyyn.)

”Ilmiannettuihin” tyhjillään oleviin tai tyhjentyneisiin tiloihin ympäri Suomea kaipailtiin monenlaista toimintaa asukkaiden hyvinvointia tukemaan. Suosituimpia toimintamuotoja tilojen fasiliteetit huomioiden olivat käsityö-, taidenäyttely- ja erilaiset kurssitoiminnot. Mainintoja saivat myös seuraavat toimintamuodot järjestyksessä suosituimmasta vähiten suosittuun: 

• ryhmät 
• kahvilatoiminta
• avoimet kohtaamiset
• vapaaehtoistoiminta
• puutarhanhoito
• musiikkitapahtumat 
• luennot, puisto-, tanssi- ja muut liikuntatapahtumat
• työharjoittelu.

Ymmärrettävästi saunatoiminta sai vähiten ääniä, eikä siihen suurimmassa osassa mainituista tiloista ilmeisesti olisi ollutkaan valmiita saunatiloja. Suurin osa tämän verkkokyselyn vastaajista oli kiinnostunut osallistumaan toimintaan vierailijana tai vapaaehtoistoimijana. Lisäksi oli vastaajia, jotka olisivat olleet kiinnostuneita tapahtumien tarjoamisesta tiloihin, sekä muutamia työkokeilusta, tukityöllistämisestä tai uuden toiminnan rahoittamisesta kiinnostuneita.

Osallistujien toiveiden kuuntelua

Hankkeen osallistujia pyrittiin kuulemaan herkällä korvalla: Minkä toimintamuodon he kokivat hyvinvointiaan tukevaksi? Miten tuntui helpoimmalta tulla ja tutustua Hyvinvoinnin tilan toimintaan? Mitkä tehtäväroolit kutsuivat?

Annalan huvilalla toimintaa suunniteltiin osallistumaan aktivoivalla tulevaisuuden hyvinvoinnin kuvittelu -verkkokyselyllä. Siinä lueteltiin 29 erilaista toimintamuotoa, joista pyydettiin valitsemaan kaikki omalle hyvinvoinnille mahdollisesti tärkeät toiminnot. Samalla markkinoitiin erilaisia tapahtumia. Vastaukset heijastivat hyvin Annalan huvilan taustaorganisaation Hyötykasviyhdistyksen toiminnan tavoitteita sekä alueen kauniin puutarha- ja kaupunkiviljely-ympäristön puitteita. Eniten mainintoja keräsivät puutarha-, puisto- ja kasvitapahtumat. Näiden ohella toivottiin myös kahvilatoimintaa, luentoja, kursseja ja musiikkitapahtumia. Kaikkia näitä olikin tarjolla historiallisessa puuhuvilassa ja sen ympäristössä hankkeen aikana. Toteutuneiden tapahtumien verkkokyselyssä melko lailla samat toimintamuodot todella koettiin hyvinvointia lisänneiksi. Tilojen hyvinvointia vahvistavan toiminnan kehittämistä tukenut Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvointitiimi ja erityisesti musiikin sekä sosiaalialan opiskelijat olivat myös toteuttajia monissa tapahtumissa.

Sammonlahti Sopen verkkokyselyssä pyydettiin pohtimaan omia hyvinvoinnin tekijöitä. Tämä hyvinvoinnin eri ”osien” tarkastelu voi motivoida osallistumaan omalle hyvinvoinnille keskeisiin toimintoihin lähitulevaisuudessa. Hyvinvoinnille oleellisiksi asioiksi koettiin järjestyksessä kaikista tärkeimmästä vähemmän tärkeään: 

1. lähellä olevat ihmiset 
2. kodin rauha 
3. riittävä toimeentulo 
4. elvyttävä luonto
5. toisten auttaminen 
6. arjen hengähdykset esimerkiksi kampaajalla tai hierojalla ja 
7. yleensä monipuolinen toiminta sekä tapahtumat. 

Vähiten tärkeinä pidettiin irtiottoja arjesta, kuten reissuja tai kaupunkiympäristöä.

Psykologisen hyvinvoinnin kokemuksen ydintekijää, elämän tarkoituksellisuuden kokemusta, voi kukin rakentaa valinnoillaan: tunteitaan kuunnellen ja tavoitellen itseä innostavia, itselle aidosti arvokkaita toimintoja sekä toiminnan päämääriä (Wong 2009, 361–365). Tähän tarjottiin mahdollisuuksia kaikissa Hyvinvoinnin tiloissa, kun kyseltiin osallistujien omia ideoita toiminnan sisällöksi. Kyvykkyyden tukeminen esimerkiksi tarjoamalla onnistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia oli kaikkien Hyvinvoinnin tilojen visioissa esiin tuotu seikka:

• Kaikki lähtee tilan käyttäjistä. Tilan pitää mahdollistaa hyvinvointi, se ei voi sitä huonontaa. Esimerkiksi [Hyvinvoinnin tilaan] eivät sovi sisäilmaongelmat tai muu, missä ihminen voi huonosti. Tila mahdollistaa osallistujien toiminnan.
• Hyvinvoinnin tila on joku fyysinen tila tai tila, jonka voit ottaa mukaasi – se voi olla myös mielentila! Se voi olla ihan mitä vaan, mistä seuraa jotain hyvää tai koituu jotain hyvää, hyvä fiilis. Hyvinvoinnin vahvistuminen näkyy esimerkiksi eteenpäin menemisenä tai muuna positiivisena asiana.
• Koodaa hyvinvointisi -menetelmässä nuoret saivat päättää, osallistuisivatko kuvassa näkyvään toimintaan. (Poimintoja hanketoimijoiden haastatteluista.)

Lapinjärven Hyvinvoinnin tilan Perinnetalkoiden verkkokyselyssä kuvattiin osallistujan mahdollisia tehtävärooleja. Näin kartoitettiin toiminnasta kiinnostuneiden toiveita, mikä oli hyvä alku sopivan osallistumisen tavan ja toimintamuodon löytämiseen. Pyrittiin myös madaltamaan osallistumisen kynnystä kertomalla vaihtoehtoisista tehtävistä hiukan. Vastaajista viidesosa (21 %) oli erityisen kiinnostuneita toimintaan osallistumisen hyvinvointivaikutuksista – oletettavasti toivoen myönteistä muutosta hyvinvointiinsa. Vastaajia kiinnostivat mm. vihertyöt, ruoanlaitto, ystävätoiminta ja sisustaminen. Yksittäisiä vastauksia tuli sosiaalisen median, kahvilan myyjän ja leipurin tehtävistä. Suosituimpia tehtävärooleja olivat siistijän, “apukäsien” ja tapahtumasuunnittelijan sekä -toteuttajan tehtävät, joita kuvattiin verkkokyselyssä seuraavasti:

• Siistijän tehtäviin kuuluu tilojen peruspuhtaanapito ja järjestyksestä huolehtiminen. Tilojen käyttöönottovaiheessa tehtäviin kuuluu Hyvinvoinnin tilojen käyttöönottoon liittyvä raivaus ja siistiminen, jotta tilat saataisiin käyttöön ja ne olisivat mahdollisimman viihtyisät.
• Apukäsi-hommassa pääsee tekemään ja osallistumaan kaikkeen Hyvinvoinnin tilojen ja talkoopäivän toimintaan. Tehtävänä on olla apuna ja saatavilla, kun joku tarvitsee jossain tehtävässään lisäkäsiä tai muuten vain apua tai seuraa. Tehtävä saattaa olla esimerkiksi keittiössä ja seuraavaksi rempparyhmän apulaisena.
• Tapahtuman suunnittelijan/toteuttajan tehtäviin kuuluvat erilaisten tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen ja niissä avustaminen. Tapahtumat saattavat olla ulko- tai sisätapahtumia.

Kokemukset hyvinvoinnista tutkimustiedon valossa

Tarkastelen seuraavaksi verkkokyselyihin vastanneiden subjektiivisia arvioita hyvinvoinnistaan verraten niitä objektiivisempaan tutkimustietoon. Tutkitusti arvojen mukainen toiminta, kuten auttamista arvostavan hyvä teko vapaaehtoisena toimien, vaikuttaa myönteisesti vapaaehtoistoimijan hyvinvointiin. Kun toiminta perustuu palkkatyötä puhtaammin sisäiseen motivaatioon (esimerkiksi vastauksena kysymykseen “Mitä todella pidän tärkeänä tehdä, vaikken saisi palkkaa?”), se ei kuormita ihmistä henkisesti samoin kuin ulkoisesti vaikkapa palkalla tai kunnialla motivoitu toiminta (Niemiec, Ryan & Deci 2009, 291–306). Eudaimonistisen, onnellisuutta elämän päämääränä korostavan onnellisuusnäkemyksen mukaan vapaaehtoistoiminta voidaan nähdä itseilmaisuna: on onnea upota toimintaan, jota ei koe pakkona, vaan jota varten voi kokea vapaaehtoisesti olevansa olemassa (Seligman & Csikszentmihalyi 2000, 5–14; Haybron 2013; Järvilehto 2014). Silti vain runsas 2 % Annalan huvilan verkkokyselyn vastaajista (N=26 vastaajaa) arveli, että vapaaehtoistoiminta voisi vahvistaa omaa hyvinvointia. Onkin melko tyypillistä, että ihmiset kuvittelevat välittömän hedonistisen nautiskelun, kuten kahvilaherkkujen maistelun, lisäävän hyvinvointiaan tai onnellisuuden kokemustaan, vaikka pysyvämpää hyvinvoinnin kokemusta voisi rakentaa paremmin sitoutumalla johonkin arvojaan vastaavaan toimintaan (Seligman 2011; Tawast 2016).

Hyvinvoinnin tiloissa pyrittiin löytämään osallistujille heille merkityksellistä ja heidän hyvinvointiaan vahvistavaa toimintaa. Se voi olla työkokeilu kahvilassa, arjen taitojen opiskelua ja hyvän mielen tempauksia nuorten vertaisryhmässä, tilan remonttiryhmään vapaaehtoisena osallistumista tai muutamien kertojen osallistuminen hankkeen viherterapiatyöpajaan. Merkitykselliseltä tuntuva toiminta on linjassa toimijan arvojen, kiinnostusten sekä kykyjen kanssa, ja tällöin toiminta lisää subjektiivista hyvinvoinnin kokemusta kestävästi (Järvilehto 2014, 366; Martela 2014, 30; Haybron 2013; Seligman 2011; 2008). Tässä hankkeessa keskeisenä arvona on ollut tietenkin hyvinvointi, jota toiminnalla on tavoiteltu. Osallistujalle sopivia toimintamuotoja on pyritty hankkeessa löytämään kehittelemällä Sun vuoro -sovellusta. 

Parhaimmillaan Hyvinvoinnin tilojen toimintaan osallistuminen tarjosi mahdollisuuden olla osana mukavaa yhteisöä. Tällöin energisyyden, elinvoimaisuuden sekä omistautumisen kokemukset palkitsivat. Arvokkaaksi koetusta toiminnasta tulee hyvä mieli, ja se lisää yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Seligman & Csikszentmihalyi 2000, 5–14.) Tutkimusten mukaan flow’n sekä yhteenkuuluvuuden kokemukset, joita esimerkiksi Tammikampuksen nuoret kokivat festari- ja heijastintempauksissaan yhteistyötahojen kanssa, voimaannuttavat, innostavat ja siten tukevat hyvinvointia: 

• Meillä on Provinssin kanssa yhteistyötä, tehtiin aluetaidetta. Se oli fyysisesti paljon uuvuttavampaa, mutta jengi ihan selkeästi tykkäsi. Sellainen terkkuseinä oli meidän vastuulla ja ne, jotka sinne tulivat, olivat siitä tosi fiiliksissä ja saivat Provinssi-rannekkeen.
• Avoimen Tolkun kanssa askarreltiin heijastin ja se ripustettiin kampusalueelle puuhun otettavaksi kenelle tahansa. (Seinäjoen haastattelu.)

Kuten muissakin yhteisöissä, myös Hyvinvoinnin tiloissa myönteisyys, ystävällisyys ja hymy miltei sananmukaisesti tarttuvat (de Groot ym. 2015), jolloin toimintaan syntyy positiivisen keskinäisen auttamisen ja arvostamisen kulttuuri. Alla on tähän liittyen vastauksia Annalan sekä Seinäjoen Hyvinvoinnin tilojen toiminnasta:

• Oli mukavia ihmisiä.
• Kevään taimimyynti iloisine ihmisineen on ihan paras.
• Hyvä ja rento ilmapiiri!
• Pitäjät olivat mahtavia, ja toiminta oli aina mukavaa.
• Yhdessä tekeminen ja muihin tutustuminen! (Hanketoimijoiden haastattelut.)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvinvoinnin kokemusta ja mielen hyvinvointia voi vahvistaa tai masennusta ennaltaehkäistä osallistumalla toimintaan, jossa voi käyttää uusilla tavoilla omia luonteenvahvuuksiaan, kuten ystävällisyyttä ja rohkeutta (Park 2009, 141). Hyvinvoinnin kokemukseen on yhteyttä tietyillä luonteenvahvuuksilla: hyvinvointitoiminnassa kannattaa stimuloida erityisesti innostuksen, kiitollisuuden, toivon ja uteliaisuuden vahvuuksia (Park 2009, 140). Psyykkiselle hyvinvoinnille keskeinen on näiden lisäksi kauneuden arvostuksen vahvuus (Niemiec 2013). Siitä etenkin Annalan ja Lapinjärven Hyvinvoinnin tilojen verkkokyselyissä raportoitiinkin:

• Huvilan entisöinti ja ihmisten into siihen on sykähdyttänyt.
• Sielu lepää: olen Helsingin kauneimmalla paikalla.
• Olen viihtynyt täällä tosi hyvin ja tykkään käydä täällä. Mielestäni on hyvä, kun täällä on tämmöinen paikka, missä voi käydä työkokeilussa. (Hanketoimijoiden haastattelut.)

Esteettiset elämykset hyvinvoinnin lisääjinä

Hyvinvointia tarkasteltaessa emme missään nimessä voi unohtaa esteettisten arvojen merkitystä esim. ihmisen elpymiselle, stressistä palautumiselle ja viihtymiselle. Esteettiset elämykset tuovat iloa ja onnea eli vahvistavat hyvinvoinnin kokemusta (Korsulainen 2013). Omaa sisintä koskettavat esteettiset elämykset voivat tuoda elämään sisältöä ja merkitystä (Laine 2013). Esimerkiksi Annalan huvilan verkkokyselyssä tapahtumiin osallistuneet kertoivat näkemyksiään siitä, mikä heidän hyvinvointiaan tapahtumissa lisäsi. Eniten mainintoja saivat rakennuksen ja alueen viehättävyys sekä hyvin hoidettu puutarha. Lämpimät ihmiset ja herkulliset leivonnaiset tulivat seuraavaksi ja vasta näiden jälkeen erilaiset ”tapahtumamuodot”. Tässä on muutama estetiikan merkitystä korostava vastaus Annalan huvilan kävijöiltä:

• Syreenien kukkimisen aikaan Annala on aivan uskomattoman viehättävä. Kuljen palsta-alueelle valkoisesta portista kukkivan tuomen alta, ja unohdan olevani kaupungissa. Hevoset hirnuvat ilta-auringossa ja kaikkialla tuoksuvat yritit. Kauniit vanhat rakennukset tuovat mieleen maalaismiljöön.
• Vanhan talon tunnelmaa, vanhaa musiikkia, kahvilan herkkuja, terassikahvit, ystäviä ja kaunis piha.
• Mieheni sairastaa Alzheimeria. Hänen kanssaan on mukava poiketa kahvilan mukavaan ilmapiiriin ja katsella pihalla kaikkea kaunista. (Annalan verkkokysely.)

Näistä vastauksista käy hyvin ilmi, kuinka esteettisyys ei ole ainoastaan ulkoista kauneutta, vaan se on myös hyvinvoinnin edistämistä. Kauneuteen ja esteettisyyteen panostaminen Hyvinvoinnin tiloissa tuo viihtyvyyttä, jolla on vaikutusta suoraan toimintaan, osallistumiseen ja tiloissa toimivien hyvinvointiin (Hämäläinen 2016). 

Todennäköisesti esteettisten ja hyvinvoinnin kokemusten yhteyksien näkökulmaa tulisi soveltaa yhä enemmän kaikille avoimessa hyvinvointitoiminnassa (Jäppinen 2017), kuten Hyvinvoinnin tiloissa. Tilojen organisaattorin on tosin varottava olettamasta, että osallistujilla on samanlainen esteettisyyskäsitys kuin hänellä itsellään. Tätä huomioitiin nuorille järjestetyssä toiminnassa Tammikampuksella:

• Tilan personointi oli nuorille tärkeä juttu. Itse tehtyjä asioita voisi sinne laittaa: tauluja tai muuta sellaista. Mahdollistettiin myös nuorten osallistuminen kalustukseen. Kierrätyskalusteiden entisöinnistä huolehti yhteistyössä ”Nurmon Ikea”. Nuorten Startti on nuorten näköinen.
• Koodaa hyvinvointisi -menetelmässä nuoret saivat päättää, osallistuisivatko kuvassa näkyvään toimintaan, tulisivatko. Sohva ja nojatuolit olivat, mitä nuoret eniten toivovat ja se, että siellä olisi joitain muitakin. (Seinäjoen haastattelu.)

Hyvinvoinnin tila liikkuu, lähtee luontoon ja avaa virtuaalitoiminnan ovet koronan myötä

Hyvinvointia lisäävä toiminta ei aina tarvitse pysyvää kattoa päälleen. Tilat voivat olla myös liikkuvia tai toimintaa voidaan järjestää ulkona sekä etänä.

Tilasta riippumattoman toiminnan näkökulmaa kehitti aluksi erityisesti Lappeenrannan tiimi, jonka toiminnalle ei heti löytynyt sopivaa tilaa. He ideoivat yhdessä alueen asukkaiden kanssa toimintamuotoja, joita voi toteuttaa missä vaan. Tällainen hyvinvointia lisäävä, terveysalan opiskelijoiden kanssa yhteistyössä toteutettu toimintamuoto oli esimerkiksi kiertävä Terveyskioski (Halonen & Tawast 2019). Terveyskioskin toimintaa toteuttivat käytännössä terveydenhoitajaopiskelijat. Toimintamuoto todettiin onnistuneeksi: asiakkaita riitti kioskilla jonoksi asti. Kioskin tarjoamat mittaukset ja hyvinvointia tukevat keskustelut olivat oleellinen osa ehkäisevää ja ongelmia tunnistavaa terveydenhoitotyötä, mikä tukee kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia.

Toimintaa järjestettiin varsinaisten rakennettujen tilojen ulkopuolella myös luontoympäristöjen virkistävyyttä hyödyntäen (Sievänen & Neuvonen 2010). Green care -elementtejä hyödynnettiin erityisesti Annalan huvilalla mutta myös muissa Hyvinvoinnin tiloissa. Green care tarkoittaa tavoitteellista luonnon elementtien ja ympäristön hyötykäyttöä hyvinvoinnin edistämiseen (Jäppinen 2017; Green Care 2020). Luontoympäristö koettiin myös verkkokyselyihin vastaajien näkökulmasta elvyttävänä, virkistävänä ja houkuttelevana. Tämä näkyi esimerkiksi Annalan huvilalla kävijöiden vastauksissa, joissa kerrottiin Annalanmäen kartalla omasta mielestä ihanista tilanteista, tapahtumista, paikoista sekä kävelyreiteistä. Useat näistä sijoittuvat rakennuksen ulkopuolelle.

Valokuvavastauksissa oli luontoelementtejä sekä Annalan huvilan taustaorganisaatioon Hyötykasviyhdistykseen sopien kuvia kasveista. Myös sanallisissa kuvauksissa nämä kaupunkiluonnon ”viherelementit” nousivat esiin keskeisenä hyvinvoinnin tekijänä:

• Pulkkamäki talvella lapsen kanssa
• Syreenien kukinta
• Ihana paikka tarkkailla luontoa koiran kanssa
• Se on kaikille ihana olohuone ja piha.
• Rauha suurten puiden katveessa
• Puutarhan hoitaminen niin, että säilytetään vanhaa
• Suuret puut, lammen kaunis pinta, jota sudenkorento hipaisi siivellään, penkki, josta katsoa kauneutta. (Annalan verkkokysely.)

Kasvien hoitaminen esim. Annalan huvilan ja Perinnetalkoiden puutarhaterapeuttisessa Sormet multaan -työpajassa oli monelle Green care -periaatteen mukaisesti eheyttävä ja voimaannuttava (Green Care 2020; Jäppinen 2017), muistoja aktivoiva ja ihmisiä yhdistävä elämys. Kun vaikkapa vanhoja perinnekasveja istutettiin yhteistuumin, koettiin seuraavaa:

• Siinä kerrostuu aika ja voi itse olla osana paikan historiaa. Se todella siirtää minut lapsuuteeni.
• Samanhenkisiä puutarhahöperöitä tienoo täynnä, ihanaa! (Annalan verkkokysely.)

Tammikampus mahdollisti toisena keskeisenä toimintamuotonaan varsinaista omaa tilaa kaipaamatonta, nuoria aktivoivaa toimintaa. Nuorten SYTY-kortti on Hyvinvoinnin tilat -hankkeessa (ESR) sekä Seinäjoen kaupungin eri toimijoiden kanssa yhteistyössä kehitetty matalan kynnyksen kortti. Kortti on tarkoitettu Seinäjoen 16–29-vuotiaille nuorille ja sillä pääsi hyödyntämään maksutta mm. seuraavia:

• kansalaisopiston kurssi
• Urheilutalo (uimahalli, kuntosali ja sulkapallo)
• Nurmo- tai Ritohallin kuntosali tai sulkapallo
• Seinäjoen kaupunginkirjaston tulostus, kopiointi ja lainausmaksun nollaus
• Törnävän -, Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museot
• Taidehalli
• skeittihalli
• kaupunkipyörän lainaus.

Kortilla ohjattiin ja kannustettiin nuoria matalan kynnyksen palveluihin, joilla tuetaan nuorten hyvinvointia sekä edistetään nuorten osallisuutta. SYTY-kortin verkkokyselyyn vastanneet nuoret olivat 19–28-vuotiaita, joilla oli suoritettuna peruskoulu tai korkeintaan toisen asteen koulutus. He olivat saaneet tietoa kortista pääosin työvoimapalveluista tai Tammikampuksen nuorille järjestetystä Nuorten Startti -toiminnasta. Kaikki vastaajat pitivät kortin etuja ja sen käytön helppoutta vähintään hyvänä tai jopa loistavana. Jotkut nuorista raportoivat käyttäneensä jotain palvelua, kuten Taide- tai skeittihallia, SYTY-kortin ansiosta ensimmäistä kertaa koskaan tai pitkän tauon jälkeen. Se oli siis onnistunut ja yksinkertainen toimenpide nuorten aktivoinnissa, vaikkakin vaati suuren valmistelutyön yhteistyökumppaneiden sopimisvaiheessa. Kolmasosa nuorista oli huomannut selkeää myönteistä muutosta hyvinvoinnissaan korttia käytettyään. Kaikki olisivat suositelleet korttia tutulleen.

Koronatilanne pakotti keväällä 2020 hyvin toiminnassa käyntiin päässeet tilat sulkemaan fyysisten tilojen ovensa, mutta avaamaan ovet virtuaalitoimintaan. Hyvinvoinnin tilojen tiimien luovuuden, oppilaitosten verkkopedagogisen osaamisen ja suuren sisäisen motivaation (Niemiec, Ryan & Deci 2009) avulla päästiin nopeiden innovaatioiden ja etäkohtaamisten ääreen. Suunniteltu konteksti, kuten rakennettu Hyvinvoinnin tila ja siihen ajateltu toiminta, voi nimittäin paitsi edistää kekseliäisyyttä myös estää aivan uudenlaista innovointia (Lopes & Pina e Cunha 2013, 520). Lopes ja Pina e Cunha tuovat esiin mahdollisuuden, että joskus parhaat innovaatiot puristuvatkin timantteina esiin vain kovassa paineessa, silloin kun aivan uutta estävä konteksti “menee rikki”. 

Korona tuotti Hyvinvoinnin tilojen väellä uudenlaista ajattelua, joka johti luoviin ratkaisuihin (Kerr 2009, 254–257) ja uudenlaiseen ihmisten osallistamiseen. Suurta uutta potentiaalia saatiin irti mahdollistamalla osallistuminen ja hyvinvoinnin vahvistaminen innovatiivisesti mm. Seinäjoella organisoidussa vahvistavassa verkkovalmennuksessa (Alku), Annalan huvilan organisoimassa ja kaikkien tiimien toteuttamassa Suomen suurimmassa etäpäivässä, Metropolia Ammattikorkeakoulun Lappeenrannan tiimin tuella järjestämässä Hyvinvointivahvistaja -verkkokurssissa sekä Lapinjärven tiimin puuhaamassa kauppakassi-kotiinkuljetuksessa. Etätoiminnalla saatettiin tukea hyvin laajan osallistujamäärän hyvinvointia. Esimerkiksi Suomen suurimman etäpäivän virtuaalitoiminnot saivat yhteensä 5 500 yksittäistä kävijää ja 11 300 sivunäyttöä. Tällaisia osallistujamääriä ei olisi voitu lyhyessä ajassa mitenkään tavoittaa pieneen huvilaan.

Tiedetään että ihmisen holistisessa, kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa myönteiset kokemukset ja tunteet vahvistavat samalla myös fyysistä hyvinvointia, kuten taudinaiheuttajia paikallistavan ja tuhoavan immuunijärjestelmän toimintaa (Pressman & Marsland 2009, 509–511). Immuunijärjestelmän tason tutkimusta tässä hankkeessa ei toki tehty, mutta erityisesti hankkeen viimeiseen vuoteen ajoittuneen koronaepidemian yhteydessä tällainen hyvinvointivaikutusten selvittely olisi ollut kiehtovaa.

Miten onnistuttiin?

Kaikkiaan Hyvinvoinnin tilat neljällä eri paikkakunnalla onnistuivat verkkokyselyiden aineistojen sekä haastattelujen perusteella tämän hankkeen aikana hyvin luomaan sopivat puitteet hyvinvointia lisäävään toimintaan. Esimerkiksi Annalan huvilan kävijät vaikuttivat olleen huomattavan tyytyväisiä käyntiinsä ja heistä 85 % suosittelisi käyntiä myös tutuilleen. Osa vastaajista huomasi, ettei tila ole esteetön, jolloin sinne ei ole valitettavasti pääsyä mm. pyörätuolilla.

Edeltävässä positiivisen psykologian teoriapohjalle rakennetussa hankkeessa (Osallistu Lapinlahden Lähteellä 2015–2017) huomasimme, että hyvin laaditut, hyvinvoinnin tekijöihin vastaajien huomion suuntaavat kyselyt voivat jo sinällään vaikuttaa myönteisesti hyvinvoinnin kokemukseen (Tawast 2017, 35). Sama muutos tuli esiin tämän hankkeen osalta esimerkiksi Sammonlahti Sopen verkkokyselyssä. Muutos on pieni, mutta selkeä. On kiinnostavaa, että kaikki vastaajat ovat jo lähtökohtaisesti arvioineet hyvinvointinsa vähintään kohtuullisen hyväksi (51–60 asteikolla 1–100). Sen vahvistuminen vastaamisen aikana ilahduttaa verkkokyselyiden laatijoita.

Onnistuminen oli myös se, että verkkokyselyt olivat informatiivisia ja innostavia. Esimerkiksi Perinnetalkoiden verkkokyselyn vastaajat olivat vastaamisen lopussa kiinnostuneempia kuin alussa osallistumaan tilan toimintaan. Tähän saattoi innostaa myös tilojen ja toiminnan virtuaalinen esittely, joka kenties madalsi kynnystä tulla oikeasti paikan päälle.